Kevät alkaa jo olla mielessä ja kaikki tämä lisääntytnyt valo ja päivän pidentyminen tuovat niin hyvän mielen ja kääntää väkisinkin katseen kohti tulevaa kevättä. Pihani on hyvin monelta osin keskenkasvuinen projekti, mutta kuitenkin sen verran siisti ettei sitä tarvitse hävetä. Kaikki osat pihassa eivät todellakaan miellytä, mutta kiirettä ei ole joten rauhassa edetään. Luulenpa että tulevalla kasvukaudella monet koristepensasistutukset tulevat jäämään sivuosaan, sillä nyt mielessä kiiltelee oma hyötykasvipuutarha. Eli jonkinmoista kasvimaan tynkää on luvassa ja yritän panostaa myös marjapensaisiin.
Kuutamohortensian pitsimäiset kukat ovat kauniit talvellakin.
Viime kesänä ostin jo herukkapensaita kuusi kappaletta kaikissa väreissä. Ennestään minulla oli vain yksi vihreä karviainen ja sekin on jo aika vanha rotisko. Ehkä hankin tulevana kesänä uuden vihreän ja kaveriksi vielä punaisen karviaisen. Hankintalistalla ovat myös tyrnit sekä ruusunmarjasadon turvaamiseksi muutamia kurtturuusuja. Aronia löytyy minulta pienenä taimena jo siirreistutuksessa ja koitan löytää sille ensi keväänä hyvän kasvupaikan. Vadelma olisi kyllä myös toivelistalla kärkipäässä, mutta ensin pitää ratkaista yksi pieni ongelma. Meinaan karmea tuoksuvatukkapöheikkö jonka paikalle vadelmaa haaveilen.. hoh hoijaa!
Puissa toivelistalla ovat luumut sinikka ja joku punainen lajike, kirsikkapuu ja päärynäkin. Mihinhän nämä kaikki mahtuvat!
Kartiovalkokuusi (Picea gl. Conica) lumihupussaan.
Kyllä on työnsarkaa eikä tilannetta tietenkään helpota se että myös töissä alkaa kiireaika ja ylitöt painamaan niskassa juuri silloin kun kaikki kevättyöt pitää saada alkuunsa. No ei kai se haittaa jos hieman sisällä jää siivoilut hoitamatta ja pyykit pesemättä. Keväällä mikään ei ole tärkeämpää kuin myllätä puutarhassa! Sitä odotellessa ja eikös hyvin suunniteltu ole jo puoliksi tehtykin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti