Hautakranssi

Pyhäinpäivänä kävin kukkakaupassa ostamassa kukkia kotiin ja hautakynttilän haudalle. Kukkakupassa oli myynnissä paljon toinen toistaan kauniimpia hautakransseja. Siitähän sain tietysti idean että voisin vaikka väkästää kranssin mummon ja vaarin haudalle, jonne ajattelin kynttilänkin illalla viedä.

Näistä se lähti. Minulla oli kotona kukkakimppu, joka alkoi olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Tein kranssille pohjan taipuisista pajunoksista ja leikkasin tontin rajalla nököttävästä kuusesta komeita oksia. Sidontarautalanka oli niin lopussa että sidoin pajupohjan ihan tavallisella matonkuteella, jota käytän aina puutarhassa, kun pitää sitoa tukikeppejä kasveihin jne. Vihreä rautsikka riitti juuri havujen ja koristeiden sitomiseen.

Tällainen siitä sitten tuli. Ihan hyvin onnistui. Nyt jos tulisi pakkasta niin kukat jäätyisivät kauniisti. Näin märässä kelissä ne taitavat mädäntyä muutamassa päivässä. Mutta tähänhän voi tuoda vaikka myöhemmin uusia kukkia vanhojen tilalle tai vaikka käpyjä.

Vielä toisesta kuvakulmasta katsottuna.

Illan pimentyessä hipsin hautausmaalle. Siellä oli niin kaunista, kun lähes jokaisella haudalla paloivat kynttilät. Jylhä kivikirkko ja upeat vanhat puut kyllä viimeistelevät tunnelman.

Näin pimeässä en pysty puhelimellani saamaan kunnon kuvia, joten vain näiden kynttilöiden loisto näkyy. Täällä lepäävät mummo ja vaari, jotka rakensivat talon, jossa juuri nyt saan asua. On suuri kiitollisuuden tunne rinnassa ja haikeus mielessä.

Syystöitä puutarhassa

Syksyistä tunnelmaa omenapuun alla.

Muutamia kukkasipuleita olen laittanut tänä syksynä. Valkoisia narsisseja laitoin luiskan viereiseen kukkapenkkiin aiemmin ja nyt istutuin viereen vaaleanpunaisia tulppaaneja. Aiemmin laitoin myös höyhenpensaan ja alppiruusu Pohjolantyttären edustalle valkoisia krookuksia. Näitä ihanuuksia odotellessa!

Komeat tuli näistä syysistutuksista. Olen todella tyytyväinen että ostin tuollaiset isot ja komeat callunat. Ne yleensä kestävätkin kauniina koko talven. Kumppaneina ruukussa on matala kääpiökataja eli Repanda sekä kartiovalkokuusi, jonka lajike on Sanders Blue. Tämän pitäisi olla ilmeisesti hieman sinertävämpi kuin Conican, mutta näissä yksilöissä ei ihan hirveätä eroa ole. Töissä oli muutama tällainen ja yksi oli todella kauniin sinertävä. Pitää katsoa jos se on vielä keväällä meillä myynnissä ja ok-kunnossa niin ostan sen pihaan. Minulla on ennestään kaksi kartiovalkokuusta, mutta ne ovat ihan tavallisia vihreitä Conicoita.

 

Tältä näyttää nyt kokonaisuudessaan kuistimme edusta. En ole vielä päättänyt pitäisikö nuo mustat muoviruukut peittää jollakin. Eivät ole hirveän kauniit. Hienoja suuria ruukkuja ei ole juuri nyt varaa ostaa, joten näihin on tyytyminen. Ajattelin kyllä että jos saisi peitettyä nämä risupunonnalla, mutta kun ongelma on taas sama vanha että mistä saisi koivunrisua. Näiden peittämiseen menee aikamoinen määrä. Kun saisi tuon naapurin kaatamaan koivunsa niin sitten olisi risujen saanti turvattu.. =)

Ihanat orkideat

Orkideat ovat ehdottomasti suosikkikukkani sisätiloissa. Mitään varsinaisia viherkasveja en edes omista. Nämä kaunokaiset ovat sulattaneet sydämeni, koska ovat hyvin helppohoitoisia ja anteeksi antavaisia näinkin huonimuistiselle kastelijalle. Ja puhun nyt nimenomaan ihan tavallisista kauppojen perhosorkideoista tai perhoskämmeköistä. Kymmenen orkideaa omistan tällä hetkellä. Vanhin on ollut minulla ainakin viitisen vuotta. Kymmenestä orkideastani neljä ovat nyt kukinnan eri vaiheissa. Kaikkein uskollisin kukkija on vanhin orkideani. Se kukkii joka vuosi aloittaen keväällä. Kukinta alkoi tänä vuonna huhtikuun puolivälissä ja nyt syyskuun alussa on vielä muutama kukka jäljellä.
Tässä kuvassa kukinta on komeimmillaan äitienpäivän aikoihin. Kuva on otettu entisessä kodissamme, joten edes muuttaminen ei häirinnyt kukintaa.

Yllätykseksi tämä kaunotar teki kuitenkin kesän aikana uuden kukkavarren ja nyt tästä varresta ovat nuput avautumassa. Kukinta on jo nyt kestänyt yli viisi kuukautta ja jatkoa seuraa edelleen. Tämän varren kukinta tuskin kestää yhtä pitkään, koska valon määrä vähenee pian.

Tämä orkidea aloitti kukintansa muutamaa viikkoa myöhemmin kuin äsken esitelty violetti kaunotar. Osa kukkavarresta katkesi kun poikani huitaisi sitä, mutta onneksi jäljelle jäi edes tuo hassusti alaviistoon kasvanut haara. Nämä kukat eivät ole vieläkään näyttäneet minkäänlaisia lakastumisen merkkejä, joten olen jo alkanut epäillä että joku on salaa vaihtanut tämän johonkin taidokkaaseen muovikukkaväärennökseen.. =)

Uusin kukintansa aloittanut on tämä valkoinen. Tämä on ensimmäinen uudelleenkukinta tällä kasvilla.

Myös tämä pikkuinen orkidea on kasvattanut nyt ensimmäisen kukkavartensa minun hoidossani. Muistaakseni kukka oli violettivalkoinen, mutta kohtahan sekin nähdään!

Köynnösruusu

Vielä pieni ja suloinen köynnösruusuni on tehnyt kaksi kukkaa, josta toinen on jo avautunut ja toinen vielä tiukasti nupussa. On se vaan niin kaunis ja hempeä. Kyseessä on lajike nimeltä New Dawn. Se kukkii saman vuoden versoilla, joten pieni paleltuminen ei välttämättä haittaa kukintaakaan kovin paljoa. Jännityksellä silti odottelen kuinka tämä kaunotar pärjää ensimmäisen talven yli.

Luumupuun taivutusta

Sain kesällä lahjaksi luumupuun. Kyseessä on Siivosen keltaluumu. Oksakulmat olivat kuitenkin mielestäni aivan liian pystyt. Luumua neuvotaan leikkaamaan säästeliäästi, joten en uskaltanut saksia sitä. Päätin kokeilla kuinka taivuttaminen onnistuisi. Nyt oksat ainakin ovat paljon paremmassa asennossa. Saa vaan nähdä kestävätkö saviruukut talven yli vai menevätkö rikki. Ruukut on sidottu pehmeällä matonkuteella, jotta oksat eivät vahingoittuisi. Satoa keltainen luumu ei tee yksin. Se tarvitsee pölyttäjän. Aikeissa onkin hankkia kaveri hälle. Paikkakin on jo suunnitteilla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kotimme Uusi Tupa

Meillä on vaaleansininen rintamamiestalo, jonka isovanhempani ovat rakentaneet. Olen itse asunut tässä talossa lapsuuteni ekaluokkalaisesta ylioppilaaksi. Nyt tämän vuoden toukokuussa muutin takaisin oman perheeni kanssa. Perheeseeni kuuluvat aviomieheni sekä kolme yhteistä lastamme.

Tervetuloa seuraamaan mitä kaikkea Uudessa Tuvassa puuhastelemme!

Syyshortensia

Tämä viehättävä kaunotar on yksi suosikkikasveistani. Tässä kiven vieressä sen on hyvä lämmitellä elokuun viileinä iltoina.