Näistä se lähti. Minulla oli kotona kukkakimppu, joka alkoi olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Tein kranssille pohjan taipuisista pajunoksista ja leikkasin tontin rajalla nököttävästä kuusesta komeita oksia. Sidontarautalanka oli niin lopussa että sidoin pajupohjan ihan tavallisella matonkuteella, jota käytän aina puutarhassa, kun pitää sitoa tukikeppejä kasveihin jne. Vihreä rautsikka riitti juuri havujen ja koristeiden sitomiseen.
Tällainen siitä sitten tuli. Ihan hyvin onnistui. Nyt jos tulisi pakkasta niin kukat jäätyisivät kauniisti. Näin märässä kelissä ne taitavat mädäntyä muutamassa päivässä. Mutta tähänhän voi tuoda vaikka myöhemmin uusia kukkia vanhojen tilalle tai vaikka käpyjä.
Vielä toisesta kuvakulmasta katsottuna.
Illan pimentyessä hipsin hautausmaalle. Siellä oli niin kaunista, kun lähes jokaisella haudalla paloivat kynttilät. Jylhä kivikirkko ja upeat vanhat puut kyllä viimeistelevät tunnelman.
Näin pimeässä en pysty puhelimellani saamaan kunnon kuvia, joten vain näiden kynttilöiden loisto näkyy. Täällä lepäävät mummo ja vaari, jotka rakensivat talon, jossa juuri nyt saan asua. On suuri kiitollisuuden tunne rinnassa ja haikeus mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti