Pakkasta ja pimeyttä

 

 

Pakkaset paukkuvat ulkona 20 miinusasteen tuntumassa. Kyllä sähköyhtiöt kiittää meidänkin taloutta näiden pakkasten ansiosta.. Kuistillani on todella kylmä ja lämpötila on pysytellyt vain hieman plussan puolella. Alimmillaan on käynyt alle kahden plusasteen. Mutta kasvit kuistilla ovat tuntuneet kestävän tämän. Eivät ole nämäkään pienet vaaleanpunaiset hyasintit suuttuneet vaikka hieman taitaa niiden varpaita paleltaa. Siinä he nököttävät ikkunalla ja saavat vielä niskaansa hönkäyksen kylmää pakkasilmaa joka kerta kun joku avaa ulko-oven.. Ihania sitkeitä pienokaisia!

 

 

 

Olen koittanut lämmittää kuistin ilmaa sytyttelemällä mahdollisimman paljon kynttilöitä joka puolelle. Jouluruusukin on vilpoisen ystävä, joten sitä ei tainnut pieni kylmyys pelottaa. Atsalean siirsin hetkeksi sisätiloihin lämmittelemään.

Sisällä sentään ihana takkatuli lämmittää. On arjen luksusta nauttia iltateetä olohuoneessa takkatulen lämmössä villasukat jalassa!

Kuurankukkia pakkaspäivänä

Kuurankukat piirtyivät näin komeasti aurinkoisena ja kirpeänä pakkaspaivänä työhuoneeni ikkunaan. Olen etuoikeutettu ja saan tehdä töitä upeassa vanhassa kivinavetassa. Toki viima välillä puhaltaa ikkunanraoista ja huoneeni on aika viileä talvisin, mutta nyt näin omakotitalossa asuvana huomaa äkkiä tottuvansa matalampiin sisälämpötiloihin!

Vanhat ikkunat ovat kauniit.

Kuura peittää näkymän alaikkunoista lähes kokonaan ja on tehnyt mitä kauniimpia kuvioita ikkunan pintaan.

Myös itse näkymä työhuoneeni ikkunasta on todella kaunis. Ihan keskellä maaseutua saan olla.

Usein lumihanki on aamuisin täynnä erilaisia eläinten jälkiä. Viime talvena näin päivittäin useiden viikkojen ajan ketun jolkottelemassa pihan poikki. Se kulki vielä melkeinpä samaan aikaan joka aamupäivä tuosta ohi. Sillä oli ilmeisesti aamulenkki menossa aina silloin. Saapa nähdä ilmestyykö tänä talvena.

Auringon säteet kultaavat kauniisti ikkunanpielet. Täällä on kyllä hyvä olla!

1. Adventti

Minulle on aina ollut tärkeätä sytyttää adventtikynttilät. Oli todella vaikea löytää adventtikynttilänjalkaa kun muutama vuosi sitten etsin uutta vanhan rikkoutuneen tilalle. Nykyään ei kai ole niin yleistä että käytetään adventtikynttilöitä. Tai löytyihän niitä vaihtoehtoja. Sellaisia punaisia ja tontuilla koristeltuja versioita.. sellaista en kuitenkaan halunnut. Tämä yksinkertainen valkoinen löytyi sitten paikallisesta halpahallista.

Viikonloppuna satoi myös lunta oikein urakalla. Lauantaina tein yli tunnin lumitöitä ja sunnuntaina sai tehdä saman setin uudestaan. Hieman ihmettelen mihin kaikki lumi mahtuu, jos tätä tahtia tulee.. Marjakuusi on taipunut kauniisti kaarelle lumen painosta. Pitäisi kyllä ravistella enimmät pois, jotta eivät oksat katkea.

Lyhtykin on melkein peittynyt lumen alle. Kaikkialla on niin kaunista ja puhdasta.

Hautakranssille uutta ulkonäköä

Mummon ja Vaarin haudalle tekemäni kranssi sai hieman uutta asustetta pintaan. Olin aiemmin laittanut koristeeksi leikkokukkia, mutta ne olivat tietenkin jo menneet pahaksi. Ilmeisesti tätini olikin kukat jo nypännyt irti haudalla käydessään, joten kranssi oli hieman vaisun näköinen. Toki salalinlehdet kranssissa tuovat pelkästäänkin jo kivaa ulkonäköä. Nyt tuunasin kranssin ihan yksinkertaisesti kävyillä. Sitten kun on kunnolla pakkasta, voisi taas tuoda kukkiakin. Jäätyneet kukat näyttävät kauniilta ja kestävät hyvinä niin kauan kuin pakkasta riittää.

 

Atsalea kuistillani hämyisessä valossa.

Sama kasvi samassa paikassa, mutta nyt päivänvalossa kuvattuna.

Atsalea on yksi suosikkikasveistani, mutta se on aika haasteellinen. Huoneenlämmössä kerrostalossa ei oikein tahtonut menestyä, koska ilma oli sille liian lämmin ja kuiva. Täällä omakotitalossa sille on paikka kuistilla. Nyt pitäisi viihtyä kun saa olla viileämmässä. Ei tarvitse edes kovin usein kastelua ja nuput ovat auenneet ihanan hitaasti. Olisi ihanaa kun saisi atsaleasta monivuotisen kaverin itselleen!

Orkideat yllättivät

Ilokseni huomasin että orkideani ovat innostuneet tekemään uusia kukkavarsia! Tämä yllätti erityisesti siksi että valon määrä vähenee nyt koko ajan niin paljon että en olisi uskonut näiden innostuvan tekemään uusia varsia. Saapa nähdä kuinka kehittyvät ja tuleeko kukkia milloin.

Täältäkin pilkistää pieni kukkavarsi!

Pelastin muutaman pelargonin sisälle talvehtimaan. Minulla on unelmien lasikuisti, jossa lämpötila on tarkoitus pitää noin 10 asteessa. Tässä pitäisi pelargonien hyvin talvehtia. Vielä ne jaksavat hieman kukkiakin. Ensi kesänä hankin kyllä muutamia upeita erikoislajikkeita ja koitan talvettaa ne. Pelargonit kehittyvät niin upeiksi kun saavat kasvaa useamman kasvukauden. Mutta harjoitellaan nyt tämä talvi näiden tavallisten valkoisten kanssa.  

Köynnöshortensian siirto

 

Pihallani kasvaa grillikatoksen seinustalla jo aika isoksi päässyt köynnöshortensia. Se on hieman huonossa paikassa, eikä sen kauneus pääse mielestäni riittävästi esiin. Grillikatoskin on hieman huonossa kunnossa ja sille tullaan varmaankin lähivuosina jotakin remonttia tekemään. Näihin faktoihin vedoten päätin hortensiani sitten siirtää parempaan paikkaan.

Osa lonkeroista oli todella lujasti kiinnittynyt lautapintaan. Piti repiä voimalla, mutta kuitenkin niin varovasti etteivät versot katkeaisi.

Versojen irrottua seinästä sai ryhtyä kaivuuhommiin.

Tässä on koko komeus nyt kyydissä.

Uusi paikka löytyi hopeakuusen alta. Tämä kuusi on mummoni istuttama ja on niitä todella harvoja alkuperäisiä kasveja, joita pihassani vielä on.

Hopeakuusi on aivan oksaton alhaalta, joten tässä hortensian on hyvä kiivetä ylöspäin sen rungolla.

Valmista tuli. Hortensia on istutettu ja sidoin muutamia versoja runkoon kiinni, jotta ne alkaisivat hakeutua keväällä oikeaan suuntaan. Osa oksista jäi maahan, koska kasvi oli niin leveä, mutta komea siitä tulee maanpeittäjänäkin. Saapa nähdä kuinka tämä kukkii tulevana kesänä.

Hautakranssi

Pyhäinpäivänä kävin kukkakaupassa ostamassa kukkia kotiin ja hautakynttilän haudalle. Kukkakupassa oli myynnissä paljon toinen toistaan kauniimpia hautakransseja. Siitähän sain tietysti idean että voisin vaikka väkästää kranssin mummon ja vaarin haudalle, jonne ajattelin kynttilänkin illalla viedä.

Näistä se lähti. Minulla oli kotona kukkakimppu, joka alkoi olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Tein kranssille pohjan taipuisista pajunoksista ja leikkasin tontin rajalla nököttävästä kuusesta komeita oksia. Sidontarautalanka oli niin lopussa että sidoin pajupohjan ihan tavallisella matonkuteella, jota käytän aina puutarhassa, kun pitää sitoa tukikeppejä kasveihin jne. Vihreä rautsikka riitti juuri havujen ja koristeiden sitomiseen.

Tällainen siitä sitten tuli. Ihan hyvin onnistui. Nyt jos tulisi pakkasta niin kukat jäätyisivät kauniisti. Näin märässä kelissä ne taitavat mädäntyä muutamassa päivässä. Mutta tähänhän voi tuoda vaikka myöhemmin uusia kukkia vanhojen tilalle tai vaikka käpyjä.

Vielä toisesta kuvakulmasta katsottuna.

Illan pimentyessä hipsin hautausmaalle. Siellä oli niin kaunista, kun lähes jokaisella haudalla paloivat kynttilät. Jylhä kivikirkko ja upeat vanhat puut kyllä viimeistelevät tunnelman.

Näin pimeässä en pysty puhelimellani saamaan kunnon kuvia, joten vain näiden kynttilöiden loisto näkyy. Täällä lepäävät mummo ja vaari, jotka rakensivat talon, jossa juuri nyt saan asua. On suuri kiitollisuuden tunne rinnassa ja haikeus mielessä.